Minusta oli ihanaa tänään illalla, kun olen ollut hiukan kipeä ja pistin lapsen meneen yksin nukkumaan. Hän tuli hetken päästä "äiti, mutta se iltaruno, eikö me edes se voitaisi sanoa".
Lapsen suosiossa on "nukkuu kaikki kukkaset, nukkuu oma nalle. Minäkin menen peiton alle nukkumaan. Taivaan Isän suojassa hyvä onkin nukkua".
Joskus hän haluaa vielä laulaa lisäksi ekan säkeistön virrestä Jumalan kämmenellä. Sitä hän lauleskelee paljonkin.

Tänään luin vielä sängyssä, lapsi oli hereillä, Isä meidän -rukouksen ääneen. Sen jälkeen lapsi tuumasi, että eikö voikin keksiä itse rukouksia. Hän kehitteli mm. "Isä meidän, joka olet taivaassa. Suojele jokaisen yö ja anna jokaiselle hyviä unia kaikiksi öiksi.. Aamen" sekä "Isä meidän, joka olet taivaassa. Anna jokaiselle hyvät unet ja hyvä päivä ja siunaa ihan kaikkia. Aamen".

Lisäksi muutama muu rukous, joista en saanut enää selvää. Niissä toivottiin siunausta aika monellekin läheiselle ja hyvää huomista päivää ja hyviä unia.

Minusta jotenkin todella hellyttävää ja suloista. Ja samalla tulee lämmin tunne, että olen onnistunut ainakin osan omasta uskostani siirtämään lapselle.

Minusta on ihanaa ja turvallista, että lapsella on usko. Että hän osaa ja voi rukoilla. Voihan olla, että hän tulee jonain päivänä tulokseen, että "ja pöh uskolle", mutta se on sen ajan murhe.. Tällä hetkellä iloitsen tästä.