Nyt, kun elämä tuntuu potkivan päähän enempi ja vähempi, on etenkin tämä laulu soinut monesti sekä mielessä että ihan oikeasti:

Tartu käteen Jumalan

Sammuu loiste kynttilöiden, tuuli laulaa
ikävöiden, hetki kaikkein kaunein kohta muisto vain on.
Tuli hiipuu nuotiossa, käsi ystävän on poissa, sisälläsi kaipaus soi sammumaton.

Tartu käteen Jumalan, tartu siihen mikä kestää. Astu kalliolle, joka pettää
ei voi.
Tartu käteen Jumalan, älä minkään anna estää. Kuule kuinka sydämesi sykkii ja soi.

Pian jo lehdet lentelevät, koittaa talvi, koittaa kevät. Moneen kertaan telttanarut irrotetaan.
Uupuu askel vaeltajan, sortuu seinät savimajan. Mutta yksi loppuun asti on paikallaan.

Tartu käteen Jumalan…

Elämä on taivallusta, iloa ja kaipausta.Halki vuorten, laaksojen ja vetten se vie.
Yksi auttaa ainoastaan, yössäkin Hän tulee vastaan, sydämeesi kuiskaa hiljaa:
Tässä on tie!

Tartu käteen Jumalan…

Se on jotenkin niin... Lohduttava. Auttaa jaksamaan.
Ei tämä ole ainoa, moni muukin auttaa jaksamaan. Olenkin kuunnellut viime aikoina todella paljon ns. hengellisiä lauluja (onko joku parempi nimitys olemassa?), ja kyllä ne auttavat, ainakin minua. Saavat ajatukset pois siitä omasta pienestä (tai suhteellistahan sekin on) ongelmasta.
Luotan siihen, että kaikella on tarkoituksensa. Nämä ovat vain maallisia ongelmia, joita täällä tulee vastaan.

Ei rukoileminen ja uskossa oleminen niitä poistaa, mutta tekee helpommaksi kestää ne.
Rukous jäsentää ajatuksia, antaa hetken levähdystauon siitä suorittamisesta. Rukous voi olla vain parin sanan henkäys, tai se voi olla pitkä puhe.

Nämä laulutkin käyvät rukouksesta, ainakin minulla. Kun omat sanat ei enää riitä, eikä jaksa enää keksiä uusia sanoja kuvailemaan omaa ajatustaan ja tunnetilaansa. Kun ei tiedä, mitä pyytäisi.

Ja oikeastaan, onneksi ei tiedäkään. Voi vain pyytää avointa mieltä ottaa asiat vastaan sellaisenaan. Pitää olla varovainen siinä, mitä pyytää, koska sen voi todellakin saada.. Ja tiedänkö minäkään, mitä haluan? En todellakaan. Voin kuvitella tietäväni, mutta sitten.. Totuus on usein ihmeellisempi kuin uskoisikaan.

Mutta päivä kerrallaan eteenpäin.