Pitkäperjantai.

Minun tekisi mieleni kirkkoon, mies ei halua. Hän ei ymmärrä. Kieltää puhumasta lapsen kuullen "noita jeesusteluja".
Lapsi halusi aamulla luettavan lasten Raamattua sängyssä, mies huokaili ja puhisi..

Lopulta hermostuin: "sua ei kukaan kiellä olemasta niinkuin olet, joten älä säkään puutu tähän".

En tiedä, kirkkoon haluaisin, mutta pelottaa se huomauttelu siitä.. Vaikka tämähän oli normaalia jo Jeesuksen aikana.. Vaikeaa. Olen kai heikko ihminen, kun en kestä,v aan yritän päästä siitä mistä on helpoin.

Viikon päästä olisi jälleen perhemessukin. Tulisi taas kaksi peräkkäistä kirkossa käyntiä. Viimeksihän siitä "riemu repesi", kun pitää "joka viikko ravata".
Mikä pahinta, lapsikin sanoi, että "en halua sinne".. Isän asenteet tarttuvat :(
Isä sanoo, että älä kerro lapselle satuja. Kysyn miksi en kerro sitä, mitä itse uskon? Ei vastaa.

Elämä on.

Kaikesta huolimatta olen taas saanut ihania rukousvastauksia. Uskoa ei minulta viedä.

Siunattua Pääsiäistä jokaiselle!