Vaihdoinpa blogille nimen, ei tämäkään hyvä ole, mutta ei voi mitään. Parempaa nimeä saa ehdotella, jos sattuu runosuoni sykkimään.

Mutta olen viime aikoina taas pohtinut kysymystä "kuka on oikea uskova" ja "millainen on oikea uskova".
 
Olen törmännyt käsitteisiin "uskonnollinen, mutta ei uskova" ja "pyhällä hengellä täyttyminen".

Niin, olen kai uskonnollinen, mutta olenko uskova? Kuka siihen osaa vastata? Mitä siihen vaaditaan että on uskova, ei vain uskonnollinen.
Uskonnollinen kai olen, koska rukoilen, kuuntelen virsiä ja laulan niitä, luen Raamattua ja käyn kirkossa.
Uskova olen, koska uskon Jumalaan.
Mutta riittääkö se?

Usein kuulen, että vain Pyhällä Hengellä täyttyneet ovat oikeita uskovia. En minä ole sellaista kokenut, ainakaan en tiedä. En minä ole saanut mitään erikoisia lahjoja. En puhu kielillä tms.
Enkö siis olekaan uskova, koska se on minulta kokematta?

Riittääkö siihen halu, halu olla uskova? Mitä minun pitäisi tehdä, jotta olisin oikea uskova?

Minusta Raamattu sanoo, että ainoa tapa on uskoa. Vain usko voi pelastaa.
Mutta silti, mitä se todella tarkoittaa?